Turvallisempaa historiaa rakentamassaSunnuntai 12.8.2018 - Benjamin Helander Viime aikoina ilmailevaa maailmaa ovat järkyttäneet uutiset museomatkustajakoneille sattuneista tuhoisista onnettomuuksista. Heinäkuun 21. päivänä Yhdysvaltain Texasissa lentoon lähdössä ollut Commemorative Air Forcen Douglas C-47 ’Skytrain’ (siis DC-3 sotilaskuljetuskoneena) tuhoutui tulipalossa kiitoradan päässä sattuneen onnettomuuden takia. Kaikeksi onneksi jokainen kolmestatoista koneessa olleesta selvisivät rajusta törmäyksestä hengissä. Vammoitta ei kuitenkaan selvitty, sillä koneen sytyttyä palamaan sai osa vakaviakin palovammoja. Elokuun neljäntenä ei oltu yhtä onnekkaita, kun Sveitsin Alpeilla yleisölentoa lentänyt Junkers Ju-52 syöksyi vuorta päin traagisin seurauksin; 20 ihmistä menetti henkensä. Tuoreiden tapahtumien jäljiltä monen mieleen on väkisinkin hiipinyt ajatus: Onko museokoneilla lentäminen turvallista? Myös me suomalaiset kuulumme niiden onnellisten kansojen joukkoon, joilla on maskottinaan oma, lentävä pala historiaa. Meillä on OH-LCH, kaunotar jouluaatolta 1942. Suomalaiseen kulttuuriin, ainakin lähes joka asiassa, kuuluu harkinta, tarkkuus ja täsmällisyys. Tämän ajatustavan ansiosta myös kansallinen lentoyhtiömme Finnair on saanut nauttia arvostusta listauksissa maailman turvallisimpien lentoyhtiöiden joukossa. Lentokone on kulkuväline siinä missä vaikkapa henkilöauto taikka autolautta. Se on kone. Sitä käytetään säännöllisesti ja silloin se kuluu. Sitä pitää huoltaa, eli korjata kuluneet osat ja varmistaa, että se on täydessä operointikunnossa. Näin lentoyhtiöt toimivatkin jatkuvasti. Mitä vanhempi kone on, sitä enemmän se vain tarvitsee tätä huolenpitoa. Myös äidin 60-luvulta peräisin oleva sähkövatkain tarvitsee toimiakseen huolenpitoa, se tosin kestää 49,9 vuotta kauemmin käyttöä kuin vuoden 2018 sähkövatkain. Tämä nyt ei onneksi ole täysin rinnastettavissa lentokoneisiin. On silti totta, että DC-3-sukupolven matkustajakoneilla on parhaimmillaan nykykoneita pidempi käyttöikä, tämä niiden yksinkertaisen tekniikan ansiosta. Tämän vuoksi niitä lentää edelleen verrattain paljon, ja OH-LCH:lla on toivottavasti vielä jäljellä vuosikymmenien edestä lentoja. Vanhassa vara parempi, niin sanotaan. Kun puhutaan tämänkaltaisista historiallisista lentokoneista, täytyy muistaa, että ne ovat tavallisesti yksityisomistuksessa olevia ilma-aluksia, eikä niillä useinkaan ole lupia lentää kaupallisia lentoja. Niiden huoltoa ja operointia eivät myöskään koske samat säädökset kuin kaupallisia ilma-aluksia. Eikä niissä ole kaikkea nykykoneista tuttua turvateknologiaa. Heinäkuussa Suomessakin vieraillutta Yhdysvaltain presidentin virkalentokonetta pidetään yleisesti maailman turvallisimpana ilma-aluksena matkustaa. Tämän vuoden 1990 Boeing VC-25A:n prosentuaalinen lähtöluotettavuus on pysynyt yllättävänkin matalalla tasolla, 95,7. Vertailun vuoksi DC-yhdistyksen varapuheenjohtaja kertoo, että OH-LCH:n lähtöluotettavuus lentotoiminnassa on yli 95 prosenttia. Suurin osa peruuntuneista lennoista taasen johtuu säästä. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi valvoo ”Hotellin” lentotoimintaa, ja on muun muassa rajoittanut matkustajamäärän 19:ään sekä pyytänyt yhdistystä kertomaan matkustajilleen siitä, ettei tämä historiallinen lentokone täytä kaikkia kaupallisen ilmailun vaatimia standardeja. – No ei niin, mutta se käytännössä ylittää ne. "Hotellista" pidetään paljon, paljon parempaa huolta, kuin mistään kaupallisessa käytössä olevasta koneesta. Me emme vielä tiedä viimeaikaisten museokoneonnettomuuksien syitä, emmekä välttämättä tarkkaan tule koskaan tietämäänkään; museo- ja perinneilma-aluksissa ei tarvitse olla mustia laatikoita. Siis myös onnettomuustutkijan silmin ollaan 50-luvulla. Me emme tiedä, onko kyse ollut lentäjän virheestä vai teknisestä viasta. Kaikki onnettomuudet tulee tietenkin ottaa vakavasti, mutta kyllä museokoneita operoidaan maailmalla niiden ansaitsemalla tavalla: Kunnioittavasti ja arvokkaasti. Ikävien onnettomuuksien positiivisempi kääntöpuoli on se, että aiemmista virheistä opitaan. Niin toivottavasti taas. OH-LCH sisaruksineen saapui Suomeen heti sodan jälkeen, eikä sen osaa Suomen nostamisessa maailman esikuvaksi voi väheksyä. Palveltuaan pari vuosikymmentä matkustajakoneena, oli aika siirtyä maanpuolustustehtäviin. Sen jälkeen ”Hotelli” säästyi purkamiselta, ja Airveteran pelasti sen nykyiseen tehtäväänsä. Nyt sen tärkeä tehtävä on ilahduttaa ihmisiä Suomessa ja pitää Suomen lippua korkealla ulkomaita myöten. ”Hotelli” kuuluu erittäin merkittävänä osana suomalaiseen ilmailuun. |
Avainsanat: lentoturvallisuus, museokoneet, dc yhdistys, dc 3, airveteran |